keskiviikkona, 22. helmikuuta 2012 klo 10:46 anna1 kirjoitti::
Oon vuosien varrella lukenut juttuja tästä säästöliekistä, mutta nyt vasta aloin miettimään, että oonko mä nyt ymmärtänyt oikein, että säästöliekki on "suomeksi" vähän kuin "aineenvaihdunnan pysähtyminen/hidastuminen"?
Eli siis jos aineenvaihdunta pelaa hyvin, niin voimme ajatella ettemme ole säästöliekillä?

Säästöliekki on se kun keho menee minimikulutukselle kun kaloreita on liian vähän eli syömme liian vähän,keho lakkaa polttamasta,vaan varastoi peruskulutusta varten energiaa,silloin ei myöskään paino ei laske vaan mielummin nousee koska keho varastoi myös nesteen!
Elikkä tarpeeksi syövän kulutukseensa nähden,purkautuu säästöliekki pikkuhiljaa,aineenvaidunnankin saa hyvin toimiin säästöliekillä,ihan riippuen mitä syö!

Joo, mä ymmärrän pointin. Ja ymmärrän mitä tuo säästöliekki periaatteessa tarkoittaa... mutta... kun me ei olla koneita eikä laitteita ja me kaikki ollaan erikokoisia ja täten myös meidän lepoaineenvaihdunta on eri. Esim. itselläni lepoaineenvaihdunta on 1300 kcal, jolloin koen järjettömäksi syödä 1500 kcal päivässä, joka on jokusen verran enemmän kun lepoaineenvaihdunta (tottakai ymmärrän että lepoaineenvaihdunta tarkoittaa sitä, että mitä ihminen kuluttaa ihan peruselintoimintojen ylläpitämiseen ja väistämättä kulutan tuota enemmän päivässä), mutta koitan järkeistää tätä asiaa niin, että kulkeeko aineenvaihdunta ja säästöliekki vähän kuin käsi kädessä....

Säästöliekiksi kutsuttu ilmiö johtuu elimistön hormonitoiminnan muutoksista, joita laihduttaessa lähes väistämättä tapahtuu. Näiden muutosten yhteisvaikutuksesta tosiaan aineenvaihdunta hidastuu, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa muutos, joka kehossa silloin tapahtuu, joten en kääntäisi sitä noin suoraan aineenvaihdunnan hidastumiseksi.

Käytännössä mitä vähemmän syö (mitä suurempi vaje/päivä), sitä jyrkemmin ja nopeammin aineenvaihdunta laihduttaessa hidastuu ja laihduttaminen vaikeutuu. Kyseessä on siis elimistön normaali puolustusreaktio nälänhädän uhatessa; ei kroppa tiedä, syötkö vähemmän vapaaehtoisesti vai siksi ettei ruokaa ole tarpeeksi saatavilla, ja silloin se jarruttaa energiankulutusta jotta rasvavarastot riittäisivät pidempään. Laihdutus voi alkuun olla nopeaa hyvin pienillä kaloreilla, mutta vähitellen tahti hidastuu. Osa noista hormonimuutoksista aiheuttaa myös lisääntynyttä ruokahalua, jolloin harva jaksaa enää ylläpitää hyvin niukkaa syömistä.

Totta on, että lepoaineenvaihdunta vaihtelee. En tiedä millä kaavalla olet omasi laskenut tai mitannut, mutta kannattaa muistaa, ettei ne ole mitään absoluuttisia totuuksia vaan arvioita. Lepoaineenvaihdunta tarkoittaa sitä kulutusta, joka menisi vaikka makaisi koko päivän sängyssä tekemättä mitään; kutsutaan myös koomakulutukseksi joskus. Sitä ei kuitenkaan pidä ottaa laihdutuslaskelmien pohjaksi, paitsi ehkä absoluuttisena miniminä, jonka alle ei kalorit saisi missään tapauksessa jäädä. Kalorivajeet kannattaa sen sijaan laskea peruskulutuksesta, joka on perusaineenvaihdunta+päivän normaalin aktiivisuuden kuluttamat kalorit. Tämä voi olla yllättävän paljonkin, vaikka ei edes harrastaisi liikuntaa, tyyliin 1,4-1,5 x lepoaineenvaihdunnan kulutus.

KK käyttää käsittääkseni jonkun kaavan perusteella laskettua peruskulutusta suositusten pohjana. Suositeltu vaje on myös varsin maltillinen verrattuna moniin muihin laihdutusohjelmiin. Toki nämäkin on vain arvioita, mutta kyllä ne tuntuu useimmilla täällä aika lähelle oikeaa osuvan. Käytännössä ohjelma laskee käsittääkseni isommat vajeet niille, joilla kulutus on isompaa, ja pienemmät vajeet niille, joilla kulutus on pienempää. Eli olisiko joku prosenttiosuus vajetta/päivä, en tiedä tarkalleen. Mutta järkeä tässä mielestäni on: selkeästi ylipainoisilla vaje voi käytännössä olla isompi, ilman että säästöliekki-ilmiö alkaa merkittävästi vaikuttaa, mutta normaalipainon lähellä, kevyempänä se menee helpommin päälle, ja silloin kannattaa laihduttaa pienemmällä vajeella.

Usein suositellaan n. 500kcal vajetta/päivä, jolloin painon pitäisi pudota suunnilleen puoli kiloa viikossa. Monille tää onkin hyvä lähtökohta, mutta jos kalorit sen seurauksena jäisi kovin alas, voi se olla jo liian suuri vaje. Esimerkiksi itselläni peruskulutus on nykyään n.1800kcal/päivä KK:n arvion mukaan; 500 kcal vaje olisi tästä melkein 30% vähemmän ja käytännössä tiedän, että se olisi liian suuri koska silloin en pysyisi sopivan kylläisenä. Jollain isompikokoisella peruskulutus saattaa olla 2500kcal/pvä, jolloin 500kcal vaje on vain 20% vähemmän ja saattaa tuntua ihan sopivalta.

Eli pitkän mutkan kautta, olet oikeilla jäljillä, kun mietit, että eri ihmisillä kulutus on erilaista ja siten suositukset ei pitäisi olla kaikille samat. Eikä ne tosiaan kiloklubissa olekaan, vaan useimmilla suositus on paljon enemmän kuin se minimi 1500kcal/päivä. Tuo alaraja on kuitenkin ohjelmassa siksi, että sen alapuolella menee jo todella vaikeaksi koostaa syömiset niin, että niistä saisi kaikki päivittäin tarvittavat ravintoaineet. Käytännössä ei myöskään tuon vähempää kannattaisi syödä päivässä, koska silloin vaje voi kasvaa suhteessa liian isoksi, vaikka olisikin vain sen 500kcal/pvä esimerkiksi.

keskiviikkona, 22. helmikuuta 2012 klo 15:39 Brooklyn kirjoitti::
Käytännössä ohjelma laskee käsittääkseni isommat vajeet niille, joilla kulutus on isompaa, ja pienemmät vajeet niille, joilla kulutus on pienempää. Eli olisiko joku prosenttiosuus vajetta/päivä, en tiedä tarkalleen. Mutta järkeä tässä mielestäni on: selkeästi ylipainoisilla vaje voi käytännössä olla isompi, ilman että säästöliekki-ilmiö alkaa merkittävästi vaikuttaa, mutta normaalipainon lähellä, kevyempänä se menee helpommin päälle, ja silloin kannattaa laihduttaa pienemmällä vajeella.

Laskennallinen tavoitepudotus viikolle on Kiloklubissa kaikille sama kiinteä prosenttimäärä nykyisestä painosta. Se on siis grammoina suurempi, kun painoa on enemmän ja pienenee painon pudotessa. Tuo prosenttimäärä on sisäänrakennettu ohjelmaan ja sitä ei kukaan meistä käyttäjistä tiedä. Tavoitevaje on sitten laskettu sen perusteella, kuinka paljon vajetta tuon pudotuksen saavuttaminen laskennallisesti vaatii.

Esim. reilun 15 kilon pudotus hiukan yli 90 kilosta reiluun 75 kiloon pienentää suositusvajetta noin 150 kcal:lla. Tämä esimerkki omasta painonpudotuksestani. Koska suositusvaje on pienentynyt, suosituskalorimäärä (ilman liikunnan merkkaamista) on painon pudotessa laskenut vain vähän.

Kiitos Pape, jotain tällaista arvelin, mutta hyvä tietää. Eli eri peruste kuin ajattelin mutta käytännössä samansuuntainen lopputulos vajeen suuruuden puolesta.

Kiitos Brooklyn vastauksesta ..juuri jotain tuon kaltaista hainkin...
Tosiaan tuo oma perusaineenvaihdunta (1300 kcal) on laskettu mulle vaa'alla, jossa siis on nää rasva% -jutut ym. Ja tosiaan kuten itsekin sanoin, että tämähän on vain se määrä mitä kulutan ylläpitäessäni peruselintoimintojani, joten sen alle en itse saisi siis mennä... Mielenkiinnosta näitä taas mietiskelen ja vaihtaessani toimistohommista hieman fyysisempään työhön, joka on vielä 2-vuoroluonteista, on taas aika paljon suunnittelemista omissa syömisissä ja ateriarytmissä...

En nyt tiedä onko tämä säästöliekistä johtuvaa, mutta kun olen kahden viime viikon aikana lisännyt syömisiäni lähemmäs ruokapäiväkirjan antamia lukemia niin painoni on noussut 2 kiloa AIkaisemmin söin noin 1400-1500 kcal ja liikuin 1600-2000 kcal edestä viikossa. Ei kai tuolla olisi vielä pitänyt säästöliekille joutua? Olen muutenkin kamppaillut suhteessa ruokaan, syön aina ennalta määritellyt ja mitatut annokset enkä kuuntele omaa kylläisyyttä, joten nyt tuntuu että painon vain noustessa en uskalla syödä minulle suositeltua määrää kun se kerran näkyy tällä tavalla. Viime viikon olen syönyt arviolta 1600-1700 kcal ja viikon liikunnat ovat noin 2500 kcal. Olen normaalipainon rajoissa siellä yläpäässä mutta esim vyötärönympärys on edelleen selvästi yli 80 cm joten pudotettavaa löytyy kyllä. Kuinka kauan tuo paino oikein voi nousta ja onko tässä nyt edes mitään yhteyttä säästöliekkiin?

Jokainen laihduttaja on säästöliekillä: elimistö vastustaa aina laihtumista - niin kuin se itse asiassa vastustaa lihomistakin. Sellainen säästöliekki, josta tässä ketjussa puhutaan, on voimakkaampaa elimistön vastustusta, joka johtuu siitä, että yrittää laskea kalorit itselleen liian alas.

Voimakkaan säästöliekin raja on hyvin yksilöllinen. Ei voi sanoa, etteikö elimistö alkaisi pistää voimakkaasti hanttiin, kunhan syö tietyn määrän. Voisin hyvinkin kuvitella, Saturnine, että noin vähäisellä syömisellä ja noin runsaalla liikuntamäärällä kehosi saattaa olla säästöliekillä.

Sen sijaan en oikein usko, että 200 kcal:n päivittäinen energiansaannin lisääminen olisi aiheuttanut kahden kilon painonnousuasi, ts. en usko, että siinä on kyse säästöliekin purkautumisesta. Ennemmin uskon, että kyse on normaalista painonvaihtelusta - suolessa on enemmän tavaraa, lihakset keräävät nestettä aiempaa runsaamman liikunnan myötä yms. En siis myöskään usko, että noilla kaloreilla ja liikunnoilla kyse on rasvakudoksen määrän muutoksesta.

Kehottaisin kuuntelemaan kehoa näläntunteiden kanssa ja unohtamaan kalorinlaskennan. Sinulla näyttäisi olevan myös korjattavaa ruokasuhteesi kanssa. Sieltä löytyy avain pysyvään painonpudotukseen - ei hirvittävän tarkasta kalorinlaskennasta ja painontarkkailusta.

Paljon kiitoksia vastauksestasi! On aivan totta, että ruokasuhteessa löytyy korjattavaa ja se on yksi asia, mitä olen terapiassakin alkanut käsitellä. Ehkäpä se kadotettu rentous ruokavalioon ja liikuntaan on juuri se, mikä eniten heittää kapuloita painonpudotusrattaisiin

sunnuntaina, 4. maaliskuuta 2012 klo 10:00 Saturnine kirjoitti::
Ehkäpä se kadotettu rentous ruokavalioon ja liikuntaan on juuri se, mikä eniten heittää kapuloita painonpudotusrattaisiin

Sepä se. Sen vaikutus ei ole tietenkään suora aivoista rasvakudokseksi, mutta yllättävän paljon se vaikuttaa välillisesti. Se saa meidät usein tekemään pitkällä tähtäimellä huonoja ratkaisuja, kun unohdamme isot linjat ja kiinnitämme huomiota asioihin, joiden painovaikutus on hyvin pieni. Hieno juttu, että olet huomannut, että asiaa kannattaa työstää! Onnea matkaan!